Yang-suvun perimätiedon mukaan Tai Chi Chuan (taijiquan) loi entinen Shaolin-mestari Chang Sang Feng, saatuaan opetusta taoistisessa (energeettisessä) meditaatiossa ja saatuaan selville perusperiaatteet havainnoituaan kurjen ja käärmeen välistä taistelua.
Kun perimätieto mahdollisesti oli periytynyt salassa useiden vuosisatojen ajan, matkailija nimeltä Chiang Fa saapui paikalle Chen Chia Gou (chenjiagou) ja opetti mystistä taidettaan muutamalle huolellisesti valitulle kyläläiselle, mukaan lukien Chen Chang Hsing.
Yang-tyylin perustaja Yang Lu Chan kuuli kuuluisasta taiji–mestari Chen Chang-hsingistä (Chen-tyyli). Noihin aikoihin taijiquania opetettiin ainoastaan perheenjäsenille. Muukalaisena Yangilla ei ollut mahdollisuutta päästä oppilaaksi, joten hän näytteli kuuromykkää ja onnistui pääsemään palvelijaksi mestarin taloon.
Yang Lu Chan tarkkaili salaa oppitunteja iltaisin ja harjoitteli näkemäänsä öisin. Useiden kuukausien päästä hän paljastui, mutta osoitti olevansa niin lahjakas, että useiden kokeiden jälkeen mestari hyväksyi hänet virallisesti oppilaakseen.
Myöhemmin Yang matkusti läpi Kiinan ja taisteli 18:aa kuuluisaa kungfu-mestaria vastaan. Voittaakseen hänen ei tarvinnut kertaakaan käyttää kahta liikettä enempää. Tästä syystä hän sai nimet ”Yang lyömätön” ja ”Yang joka ei taistele”. Tämän jälkeen hän loi uran Pekingissä, missä alkoi opettaa julkisesti. Pian hänet kuitenkin nimitettiin keisarin yksityisopettajaksi ja palatsin vartijoiden ohjaajaksi. Tämä oli taistelulajien taitajan huipputyö
Yang Lu Chanin pojat Yang Chien-Hou (1839-1917) ja Yang Pan-Hou (1837-1892) jatkoivat tyyliä isänsä viitoittamalla tiellä.
Yang Chien-Houn poika Yang Cheng Fu (1883-1936) oli viime vuosisadan kuuluisin mestari. Hän matkusti paljon ja levitti Yang-tyyliä kaikkialla Kiinassa.
Yang Chen Fun lukuisista oppilaista vain harva oli vihitty perinteen ja suvun tyylin salaisuuksiin. Monet alkoivat kuitenkin opettaa sitä, mitä olivat oppineet. Tästä syystä Yang-tyylistä on nykyään olemassa paljon muunnoksia.
Vuonna 1956 Kiinan kansantasavallan hallitus julkisti lyhyen taiji-muodon, jota kutsuttiin ”Peking-muodoksi”. Taijin ajateltiin vahvistavan kansanterveyttä, mutta Peking-muodosta puuttuvat Yang-tyylin sisäiset periaatteet.
Lännessä taijia opetti ensimmäisenä Yang Chen Fun oppilas Cheng Man Ching. Hän oli lahjakas runoudessa, maalaustaiteessa ja kalligrafiassa sekä etevä kiinalaisen lääketieteen harjoittaja. Hänen Yang-tyylinsä eroaa kuitenkin suuresti suvun tyylistä, koska hän ei ollut Yang Cheng Fun mestarioppilas.
Nykyään Yang-tyyli monine muunnoksineen on eniten harjoitettu taiji-tyyli Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Euroopassa.
Yang Shou Chung (1910-1985) alkoi oppia suvun tyyliä isältään Yang Cheng Fulta 8-vuotiaana. Hän oppi myös kuuluisalta enoltaan Yang Shao-hulta (1862-1929). Isänsä kuoleman jälkeen hänestä tuli Yang-suvun perimyslinjan manttelinperijä.
Yang Cheng Fun kolme nuorinta poikaa jäivät Kiinan kansantasavaltaan, mutta Yang Shou Chung pakeni Hongkongiin vuonna 1949. Hänellä oli vain kolme mestarioppilasta. Viimeinen heistä on mestari Chu King Hung, joka on asunut ja opettanut Euroopassa 1970-luvulta lähtien.